suomenhevostamma Kullankimallus VH21-018-1395
kuvat © VRL-11911 / Vapaasti, klikkaa kuvat isommaksi!
"Tuikku", syntynyt 19. toukokuuta 2021, ikääntyy satunnaisesti
voikko, 164 cm, kasvattaja Milma Reinikainen
omistaja VRL-14042 Nessa, suomenhevostalli Salokannel
kilpailee porrastetuissa päälajinaan esteratsastus, koulutustaso 120 cm
tasolla 7/6, pistein 3046.71 (päivitetty 6. maaliskuuta 2022)
virtuaalihevonen, a sim-game horse
Tarjolla jalostuskäyttöön evm-sukuisille suomenhevosille. Kysy lisää Nessalta!
jälkikasvu nro 1
isä isipappa |
jälkikasvu nro 2
isä isipappa |
jälkikasvu nro 3
isä isipappa |
isä
Riippuliitäjä vkk, 167 cm |
isänisä
Rannikon Kuningas vkk, 168 cm isänemä
Riepu rt, 159 cm |
emä
Puhdasta Kultaa vprt, 160 cm |
isänemä
Puh-Histus rtkm, 161 cm emänemä
Kullanonkija prt, 162 cm |
Riippuliitäjä oli komea, pitkäharjainen ja tuuhea häntäinen voikko suomenhevosori, joka eli pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Kohtelias ja rauhallinen ori kilpaili esteratsastuksessa, suorittaen jokaisen kilpailunsa tasaisen varmasti ja asiallisesti; Riippuliitäjä sai paljon kiitosta hyvästä hyppytekniikastaan, voimakkaista ponnistuksistaan ja hyvästä käytöksestään. Sen kanssa oli helppo matkustaa ja hengata kisapaikoilla. Esteuransa lisäksi voikko ori oli tuttu näyttelykehissä, sen hulmuava harja sai liehua vapaana kun ori pääsi esittelemään lennokasta raviaan. Titteleitä ja arvonimiä Riippuliitäjä keräsi elämänsä aikana jos jonkinmoisia, se oli haluttu jalostusori ja jättikin jälkeensä monenmonta hyväluonteista ja korrektirakenteista varsaa.
Isänisä Rannikon Kuningas oli isokokoinen (168 cm) voikko suomenhevosori; se oli oikea machoilija ja varsin kovaääninen tapaus. Esiintyminen tuli orin selkärangasta, Rannikon Kuningas kasvoi kymmenen senttiä säkäkorkeutta ryhdistyessään. Ori rakasti esiintyä ja pistikin aina parastaan, se poseerasi kameroille ja tuomareille veikeä ilme kasvoillaan, sulattaen monen katsojan sydämen. Ori kilpaili pääasiassa esteillä, mutta muutama kenttäkilpailukin löytyy sen meriittilistalta. Rannikon Kuningas nukkui ikiuneen 29-vuotiaana jättäen jälkeensä useamman reippaan ja suomenhevosen rotumääritelmän mukaisen varsan.
Nimellä pilattu Riepu oli maailman kiltein suomenhevostamma. Se oli reipas ja ratsain helposti kuumuva, mutta tammalla oli sydän kohdillaan. Riepu ei ollut hevonen, joka olisi käynyt kilparadoilla näytillä (tai edes näyttelyissä) vaan se oli pienen kotitallin rakastettu perheenjäsen, joka malttavaisesti antoi jokaisen sukulaisen serkun kissanpojan harjata itseään, tamma painoi päänsä jokaisen syliin ja hörisi pehmeästi. Ratsain tamma oli hieman vaativa, se oli kuuma ja reipas, eikä antanut virheitä anteeksi. Riepu jätti kaksi kaunista orivarsaa jälkeensä kun nukkui ikiuneen 30-vuotiaana samaisella kotitallilla, missä oli koko elämänsä viettänyt.
Vaaleanpunarautias Puhdasta Kultaa oli kuvankaunis, näyttelykehissä keimaileva suomenhevostamma. Kultsi-lempinimen saanut tamma oli pääasiassa näyttelykäyttöön hankittu hevonen, se kiersi useita rotunäyttelyitä hakien itselleen hyvin paljon mainetta ja kunniaa, tamma sai useita arvonimiä ja kauniita ruusukkeita, sen nimen osallistujalistoilla nähtyään muut saattoivat miettiä muutamaan otteeseen osallistumista. Ratsuhommissa Kultsi oli vähän mitäänsanomaton, se osasi perusasiat, mutta ei ollut mikään liitokavio. Tamma suoritti pieniä esteitä moitteettomasti korvat hörössä ja toimi usean pienen ratsastajan ensimmäisenä kilparatsuna. Kultsi jätti jälkeensä kolme kaunista varsaa ja nukkui ikiuneen 18-vuotiaana.
Komea rautiaankimo Puh-Histus kilpaili esteratsastuksessa hyvin meriitein; ori omisti kivan hypyn ja roimasti itsevarmuutta. Se oli kuuma ja tempperamenttinen, Puh-Histus ei ollut jokaisen suomalaisen ratsu, sitä piti ratsastaa hyvin pienin ohjasottein ja vahvalla istunnalla. Ori oli luontainen hyppääjä ja todellakin nautti esteratsastuksesta. Pitkien jalkojensa sekä lyhyen runkonsa takia se oli sille todella helppoa, onneksemme ori periyttikin hyvää rakennetta ja pitkiä, urheiluhevosmaisia jalkojansa hyvän hyppykapasiteettinsa lisäksi.
Kullanonkija oli kaunis ja lempeä ratsastuskoulu-uran tehnyt punarautias tamma; eläköityminen ratsastuskouluhevosen hommista tapahtui ennenaikaisesti paikallisen ratsastuskoulun lopettaessa, pitkäaikainen tammalla valmentautunut oppilas päätti kaivaa taskujaan entistä syvemmiksi ja ostaa tämän suurisydämisen tamman perheelleen opetusmestariksi. Kullanonkija saikin monta lisävuotta elääkseen ja pääsi vanhemmilla päivillään kilpailemaan niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Tasaiset, matkaatavoittavat askellajit omistava tamma oli rehellinen opetusmestari, joka palkitsi nopeasti oikeaoppisesta ratsastuksesta, mutta ei pelännyt osoittaa mieltänsä liian rajuista tai ristiriitaisista avuista. Rakastavassa kodissaan tamma varsoi kaksi kaunista tammavarsaa ja nukkui ikiuneen vanhoilla päivillään 32-vuotiaana.
Kullankimallus on once in a lifetime hevonen. Kaunis kuin karkki, ja täynnä pelkkää sydäntä. Jos tamman sydän ei sykkisi esteradoille ja kilpailemiselle, se olisi mitä loistavin opetushevonen. Vaikka Tuikku ei pystyisi vahingoittamaan kärpästäkään, on silläkin haasteensa. Tamma on kärsimätön, se kyllästyy helposti ja kierroksilla käydessään on huolimaton.
Ratsastaessa Tuikku vaatii vaihtelua, se ei jaksa kiertää kehää ja harjoitella kulmiin taipumista. Tamma vaatii vaihtelua, ensin voi aloittaa keskiravilla diagnoosilla, lyhyen sivun keskellä laukannosto ja kulman jälkeen laukkaa avotaivutusta tapaillen. Siirtyminen takaisin raviin pitkän sivun lopussa ja täyskaarto. Tekemistä pitää olla tai Tuikku turhautuu ja keksii itse itselleen tekemistä, esimerkiksi kyttäämistä tai alta juoksemista. Esteillä kuitenkin tapahtuu kokoajan; ja ennenkaikkea tammalla on hurja palo hyppäämisen suhteen, terävä hyppytekniikkakaan ei ole haitaksi. Kuumuessaan se kuitenkin alkaa hössöttämään, mikä johtaa hieman huolimattomaan hyppytyyliin ja helposti kannattimiltaan tippuviin puomeihin.
Hoitaessa tamma on hössöttäjä, se on sosiaalinen ja tunkee päätänsä vuoroin kainaloon ja harjakassiin. Kiltti se on kuin mikä, ei satuttaisi tahallaan kärpästäkään, mutta hössöttäessään saattaa toki tallata varpaille jos hoitaja ei ole hereillä. Tuikulla ei ole ongelmia kengittäjän tai eläinlääkärinkään kanssa, se toimii kuin ihmisen mieli niin kauan kun pysyy rauhallisena.
Ratsastaessa Tuikku vaatii vaihtelua, se ei jaksa kiertää kehää ja harjoitella kulmiin taipumista. Tamma vaatii vaihtelua, ensin voi aloittaa keskiravilla diagnoosilla, lyhyen sivun keskellä laukannosto ja kulman jälkeen laukkaa avotaivutusta tapaillen. Siirtyminen takaisin raviin pitkän sivun lopussa ja täyskaarto. Tekemistä pitää olla tai Tuikku turhautuu ja keksii itse itselleen tekemistä, esimerkiksi kyttäämistä tai alta juoksemista. Esteillä kuitenkin tapahtuu kokoajan; ja ennenkaikkea tammalla on hurja palo hyppäämisen suhteen, terävä hyppytekniikkakaan ei ole haitaksi. Kuumuessaan se kuitenkin alkaa hössöttämään, mikä johtaa hieman huolimattomaan hyppytyyliin ja helposti kannattimiltaan tippuviin puomeihin.
Hoitaessa tamma on hössöttäjä, se on sosiaalinen ja tunkee päätänsä vuoroin kainaloon ja harjakassiin. Kiltti se on kuin mikä, ei satuttaisi tahallaan kärpästäkään, mutta hössöttäessään saattaa toki tallata varpaille jos hoitaja ei ole hereillä. Tuikulla ei ole ongelmia kengittäjän tai eläinlääkärinkään kanssa, se toimii kuin ihmisen mieli niin kauan kun pysyy rauhallisena.
25.02.2022 keskittymisharjoituksia Tuikulle (kirjoittajana Nessa)
Välillä estehevosenkin pitää muovautua kouluratsun rooliin, ja tänään oli Tuikun vuoro. Tamma olisi nauttinut kentälle rakennetun jumppasarjan hyppäämisestä, mutta tavallaan se oli tarkoituskin. Halusin hyödyntää jumppasarjan läsnäoloa ja tehdä keskittymisharjoituksia.
Alkuverryttelyn aloitimme pitkällä kaulalla yrittäen löytää löntystävää, laiskaa askelta. Helpommin sanottu kuin tehty, kun alla on ruutitynnyri joka kaipaa uutta tekemistä kokoajan. Hitaiden (ja miljoonien) siirtymien jälkeen Tuikku kuitenkin parani huomattavasti ja pääsin nostamaan tammaa parempaan ryhtiin. Lisää siirtymisiä, nyt jo askellajin sisällä tosin. Välillä ravia vähän enemmän eteen, välillä todella hitaaksi ja pieneksi. Edelleen jumppasarjaa lähestyminen ja "vain ravaaminen" sai Tuikun tunteet kuumenemaan. Ennen rentoutta, emme kuitenkaan lähteneet etenemään tehtävässämme.
Koska haluan pitää hevosten treenit lyhyinä ja mielentilan hyvänä, en halua vaatia liikaa tai liian pitkään, päästin Tuikun taas ravaamaan pitkällä kaulalla kun saimme useampi hyviä siirtymisiä askellajin sisällä. Yllätyksekseni tamman mielentila pysyi rauhallisena, vaikka tilaa ja kaulaa tuli enemmän. Se ei lähtenyt hiihtämään pois altani vaan jäi siihen rauhallisena. Pitkällä, matalalla kaulalla nostin laukan ja työskenneltyäni hetken vain laukassa ympäri kenttää, lähestyin jumppasarjaa. Tamma syttyi, korvat nousivat pystyyn ja se nousi parempaan ryhtiin kuin ikinä aikaisemmin ja hyppäsi taianomaisesti. Tein toiston toiseenkin suuntaan, ravasin loppuravit aivan liian pitkällä ohjalla ja kehuin Tuikkua valtava virne huulillani. Taisin vihdoin löytää avaimen, millä tätä tammaa ratsastetaan.
Välillä estehevosenkin pitää muovautua kouluratsun rooliin, ja tänään oli Tuikun vuoro. Tamma olisi nauttinut kentälle rakennetun jumppasarjan hyppäämisestä, mutta tavallaan se oli tarkoituskin. Halusin hyödyntää jumppasarjan läsnäoloa ja tehdä keskittymisharjoituksia.
Alkuverryttelyn aloitimme pitkällä kaulalla yrittäen löytää löntystävää, laiskaa askelta. Helpommin sanottu kuin tehty, kun alla on ruutitynnyri joka kaipaa uutta tekemistä kokoajan. Hitaiden (ja miljoonien) siirtymien jälkeen Tuikku kuitenkin parani huomattavasti ja pääsin nostamaan tammaa parempaan ryhtiin. Lisää siirtymisiä, nyt jo askellajin sisällä tosin. Välillä ravia vähän enemmän eteen, välillä todella hitaaksi ja pieneksi. Edelleen jumppasarjaa lähestyminen ja "vain ravaaminen" sai Tuikun tunteet kuumenemaan. Ennen rentoutta, emme kuitenkaan lähteneet etenemään tehtävässämme.
Koska haluan pitää hevosten treenit lyhyinä ja mielentilan hyvänä, en halua vaatia liikaa tai liian pitkään, päästin Tuikun taas ravaamaan pitkällä kaulalla kun saimme useampi hyviä siirtymisiä askellajin sisällä. Yllätyksekseni tamman mielentila pysyi rauhallisena, vaikka tilaa ja kaulaa tuli enemmän. Se ei lähtenyt hiihtämään pois altani vaan jäi siihen rauhallisena. Pitkällä, matalalla kaulalla nostin laukan ja työskenneltyäni hetken vain laukassa ympäri kenttää, lähestyin jumppasarjaa. Tamma syttyi, korvat nousivat pystyyn ja se nousi parempaan ryhtiin kuin ikinä aikaisemmin ja hyppäsi taianomaisesti. Tein toiston toiseenkin suuntaan, ravasin loppuravit aivan liian pitkällä ohjalla ja kehuin Tuikkua valtava virne huulillani. Taisin vihdoin löytää avaimen, millä tätä tammaa ratsastetaan.
VIRTUAALITALLI, VIRTUAALIHEVONEN